OOPPERAA - Savonlinnan Oopperajuhlien ryhmäblogi

  • 5.8.2019 10.36

    Savonlinnan Oopperajuhlien kausi 2019 on Volksoper Wienin viimeisen Lepakko-operetin esityksen jälkeen nyt ohi. Wieniläisvieraat ovat poistuneet kaupungista, ei-savonlinnalaiset Oopperajuhlien kausityöntekijät pääosin myös. Meidän vakituisten työntekijöiden vuosikello osoittaa aikaa, jolloin aletaan rauhoittua pitkän festivaalikauden jäljiltä ja aloitellaan kesälomaa.

    Jorma Silvastin viimeinen kesä Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisena johtajana päättyi komeasti. Festivaalikauden aikana koettiin monia huikeita hetkiä. Ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin Oopperajuhlien historiassa, tai ainakin viime vuosikymmenet huomioiden, tänä kesänä tarjottiin todella jokaiselle jotakin. Oma uutuustuotantomme Sevillan parturi, riemukas farssi, osoittautui yleisösuosikiksi, David McVicarin tummanpuhuva Rigoletto-tulkinta palasi Olavinlinnaan kuin kotiinsa, Ryöstö seraljista -tuotanto piti Olavinlinnalle niin tärkeäksi muodostunutta Mozart-perinnettä yllä komeasti, Timo Mustakallio -laulukilpailu nosti esille nuoria tulevaisuuden ääniä, hevikansalle tarjottiin mammuttikonsertti ja sitten tietysti ne huikeat vierailijat: Teatro alla Scala ja Volksoper Wien, kaksi maailman huipputaloa omien tuotantojemme liki häkellyttävinä lisinä.

    Kaikista noista edellä mainituista elämyksistä huolimatta minulle henkilökohtaisesti yksi ilta nousi menneen oopperakesän osalta vieläkin tärkeämmäksi ja tunteikkaammaksi. Näin jälkikäteen tuntuu jopa hieman erikoiselta, että kyseessä ei ollut edes esitys, vaan ns. läpimenoharjoitus esitystä edeltävänä iltana. Mozartin Messu c-molli (Missa in c) oli esityksenäkin upea konsertti, mutta erityisen elämyksen tulin itse kokeneeni jo päivää aiemmin. Inspiroiduin kyseisestä 55-minuuttisesta valtavasti; mielessä pyöri tuolloin miltei koko oma Oopperajuhliin liittyvä henkilöhistoriani.

    Vielä seuraavana aamunakin olin aika vahvasti tunteiden vallassa ja purin ajatuksiani oheiseksi tekstiksi, jonka lähetin kaikille Savonlinnan Oopperajuhlien vakituisille työntekijöille, pienenä pohjustuksena tulevan illan esitykselle. Tuon saman tekstin haluan nyt vielä jakaa kaikille blogejani lukeville. Sinä iltana tällaisen ”kaiken” Savonlinnan Oopperajuhlilla kokeneen konkarinkin sisällä läikähti!

    ”Eilen oli Kerimäen kirkossa tämäniltaisen Mozartin Missa in c -konsertin läpimenoharjoitus. Messu käytiin kokonaisuudessaan läpi, konsertinomaisesti ja keskeytyksettä. Jättikirkon alttarille ja sen ympärille kokoontuneen esiintyjäjoukon lisäksi kirkko oli muuten melkein tyhjä ja meitä harvoja kirkkosalissa istuneita hemmoteltiin täydellisellä musiikilla aika täydellisen esiintyjäjoukon sitä tulkiten. 

    Mozartin nerokkaiden sävelien siivittäminä ja Kerimäen puukirkon ainutlaatuisen tunnelman myötä oma ajatukseni lähti useamman kerran lentoon, suuntaan jos toiseen. Jälleen kerran, ties kuinka monen sadannen kerran olin keskellä taiteentekemisen syvintä ydintä, sellaista musiikillista alkujuurta, josta Savonlinnan Oopperajuhlat on totuttu viime vuosikymmenien aikana tuntemaan ja johon sen kansainvälinen huippumaine perustuu.

    Tämäniltainen konsertti on paitsi eräs tämän festivaalikesän musiikillisista huipennuksista, myös Martti Talvelan muistoksi omistettu. Joku saattaa tässä kohtaa huokaista, että joko taas, onhan noita Talvelan muistokonsertteja järjestetty ennenkin, vieläkö yksi? Itsekin pyörittelin asiaa mielessäni eilen illalla ja vaikka toisaalta ymmärränkin niitä, joiden mielestä menneisyydessä piehtarointi olisi syytä jo lopettaa ja keskittyä nykyhetkeen, Martti Talvelan henkilökohtainen panos Savonlinnan Oopperajuhlien uuden tulemisen alkutaipaleella oli kuitenkin niin merkittävä, että mielestäni on ihan oikein sopivan tilaisuuden tullen muistuttaa siitä paitsi itseämme, myös yleisöämme; kaikkia Savonlinnan Oopperajuhlien ystäviä.

    Vailla minkäänlaista liioittelun häivää voidaan todeta, että ilman Martti Talvelan suurta visiota, suoranaista missiota Savonlinnan Oopperajuhlien puolesta, ilman hänen henkilökohtaista henkistä ja taloudellistakin panostustaan, ilman hänen koko perheensä väsymätöntä työtä noina 70-luvun vuosina kellään meistä ei olisi nykyistä työpaikkaamme, eikä Savonlinnalla olisi sitä poikkeuksellista asemaa eurooppalaisten kulttuurikaupunkien joukossa, joka sillä eittämättä ainakin vielä on.

    Olavinlinnan ohella Kerimäen puukirkko oli Martti Talvelan ajatuksissa se toinen tärkeä ja ainutlaatuinen voimavara hänen alkaessaan määrätietoisesti kehittää Savonlinnan Oopperajuhlien toimintaa ja musiikillista profiilia. Kaikkina seitsemänä Talvelan taiteellisen johtajuuden vuotena Kerimäellä järjestettiin Oopperajuhlien konsertteja. Kun näin jälkikäteen tarkastelee noita 70-luvun konserttien esiintyjiä ja ohjelmistoja, tulee jopa lievästi häkeltynyt olo: Arto Noras ja Okko Kamu, Erkki Rautio ja Ralf Gothóni, Leningradin Filharmonikot, Puolan kamariorkesteri, Haydnin Vuodenajat, Bachin h-mollimessu, Brahmsin Ein deutsches Requiem, Bachin Brandenburgilaiset konsertot, Prokofjevin Romeo ja Julia, Tšaikovskin 6. sinfonia… 

    Huikein yksittäinen Kerimäkivuosi lienee ollut 1976, jolloin puukirkossa Leif Segerstamin johtaman Oopperajuhlaorkesterin solistina lauloi Birgit Nilsson, Vladimir Ashkenazy johti Mozartin Haffner-sinfonian ja soitti kaksi pianokonserttoa ja koko festivaalikauden huipensi Verdin Requiemin esitys; kapellimestarina Nello Santi, solisteina Pilar Lorengar, Stella Silva, Peter Lindroos ja Martti Talvela itse!

    Pienenä anekdoottina tuohon viimemainittuun: Peter Lindroos tuli kyseiseen konserttiin pikahälytyksellä sairastuneen Nicolai Geddan tilalle ja tämän nopean komennuksen johdosta Lindroosin perheellä on tänäkin päivänä kesäasunto Kerimäellä. 

    Martti Talvelan eräs johtoajatus oli intohimo kvaliteettiin, laatuun. Oman pedagogitaustansa ansiosta (Talvela valmistui kansakoulunopettajaksi Savonlinnan seminaarista) hän ymmärsi myös harvinaisen selvästi pitkäjänteisen koulutuksen merkityksen. Suomalaisten nuorten laulajalahjakkuuksien etsiminen, heidän tukemisensa ja eteenpäin uralla auttaminen oli eräs Talvelalle tärkeistä teemoista. Timo Mustakallio -laulukilpailusta tuli tärkeä osa Savonlinnan Oopperajuhlien festivaalikautta Talvelan toisesta kesästä, 1974 alkaen. Ja vaikka kilpailun rahoittaja olikin Mustakallio, aivan varmasti Talvelan merkitys sen synnylle ja toimintaperiaatteille oli vähintäänkin yhtä tärkeä. 

    Savonlinnan Oopperakuoron (kuoron tuolloinen nimi) toiminnan kehittäminen oli toinen Martti Talvelalle tärkeistä ja läheisistä asioista. Hän organisoi omilla henkilökohtaisilla suhteillaan kuoron tuolloisen johtajan, Kyösti Haatasen opintomatkan Berliinin Deutsche Operiin ja kävipä jopa itse antamassa äänenmuodostuskoulutusta kuorolaisille. Vaikka itse en tuolloin kuorossa vielä laulanutkaan, mieleeni on vahvasti piirtynyt paikallislehti Itä-Savossa julkaistu valokuva, jossa maailman huippuoopperatalojen lavoilla esiintynyt bassojätti näyttää laulamisen mallia tuolloin pääosin paikallisista laulunharrastajista koostuneelle kuorolle.

    Tämänpäiväisessä konsertissa laulava Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on Martti Talvelan aloittaman päämäärätietoisen visioinnin lopputulos: kansainvälisesti arvostettu huippuluokan kokoonpano. Kaikki neljä solistia ovat Oopperajuhlakuoron entisiä laulajia, kolme heistä myös Timo Mustakallio -laulukilpailun voittajia. Illan kapellimestarin, Jaakko Kuusiston isä Ilkka oli Savonlinnan Oopperakuoron ensimmäinen kuoromestari. Kerimäen kirkon huippukonsertti on komea tulos siitä kehityksestä, jonka Martti Talvela omalla panoksellaan ja määrätietoisuudellaan aloitti. Se vie eteenpäin Talvelan perintöä hänen itsensä viitoittamalla tavalla: tänäkin iltana kuullaan mitä syntyy silloin, kun tekijöillä on intohimo kvaliteettiin.” 
    Martti

  • 26.7.2019 8.25

    Tämä vuosi tuo mukanaan Savonlinnan Oopperajuhlille merkittävän muutoksen. Jorma Silvastin kuuden vuoden kausi taiteellisena johtajana päättyy tähän kesään ja hänen seuraajansa Ville Matvejeffin suunnitteleman ensimmäisen kauden ohjelmisto on jo julkistettu. Vaikka taiteellinen johtaja on vain yksi Oopperajuhlien johtotroikasta, hän lienee ainakin ulospäin tästä kolmikosta se näkyvin. Koska taiteellinen johtaja tekee ohjelmistovalinnat, hänen linjauksensa myös määrittelevät festivaalin toimintaa näkyvämmin kuin hänen kollegoidensa tekemät.

    ”Mikä muuttuu” lienee eräs niistä kysymyksistä, joihin uusi taiteellinen johtaja jokaisessa taideorganisaatiossa joutuu eniten vastaamaan heti valinnan julkistamisen jälkeen kuin myös sitä seuraavina kuukausina. Ville Matvejeffkin on kuvaillut ajatuksiaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan eri adjektiiveilla parhaansa mukaan. Tosiasiahan kuitenkin on se, että kovin radikaaleja muutoksia ei kukaan taiteellinen johtaja ole voinut aiemminkaan tehdä. Savonlinnan Oopperajuhlien toimintaa kun kuitenkin määrittelevät aika pitkälti taloudelliset realiteetit. Pystymme pääsääntöisesti tuottamaan yhden uuden produktion näytäntökautta kohti ja muut omat tuotannot ovat ”vanhoja” menneiltä vuosilta. Näin on myös kaudella 2020.

    Tämän tietäen uuden taiteellisen johtajan ensimmäinen oma tuotanto herättää etukäteismielenkiintoa kaikkein eniten. Näin varmasti sekä meidän festivaalitytöntekijöiden kuin ns. suuren yleisönkin keskuudessa. Jos jossakin taiteellisen johtajan kädenjälki ja omat mieltymykset näkyvät, niin uusien tuotantojen valinnassa. Toki uusintaensi-iltojen miehitykset ja kapellimestarivalinnat kertovat samaa, mutta uudet teosvalinnat lienevät kuitenkin ne tärkeimmät taiteellisen johtajan linjaukset.

    Jos katsotaan taaksepäin viimeistä pariakymmentä vuotta, huomaamme Ville Matvejeffin olevan neljäs Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja, joka astuu esiin oman ensimmäisen teosvalintansa kanssa. Näitä verrattaessa huomaa myös selkeitä yhtäläisyyksiä. Jokainen Villen kolmesta edeltäjästä halusi tulla esille ison tuotannon kautta; sellaisen, joka täyttää Olavinlinnan lavan suurilla joukkokohtauksilla ja joka vyöryttää linnanpihan yleisön kuultavaksi massiivisia sointikylpyjä. Kaikkien valinnat ovat kohdistuneet Savonlinnassa aiemmin esittämättömiin teoksiin, joiden kautta on haluttu tarjota yleisölle jotain uutta tai ainakin harvoin koettua. Raimo Sirkiän ensimmäinen teosvalinta kesäksi 2003 oli Giacomo Puccinin Turandot, Jari Hämäläisen sisääntuloteos kaudella 2008 Arrigo Boiton Mefistofele ja Jorma Silvasti aloitti taiteellisena johtajana vuonna 2014 Aulis Sallisen Kullervolla.

    Ville Matvejeff on tehnyt ainakin edellä mainitut kriteerit huomioiden samankaltaisen valinnan. Suomessa aiemmin esittämätön Karol Szymanowskin Kuningas Roger (Król Roger) on ilman muuta sellainen ooppera, jossa sekä kuorosta että orkesterista otetaan maksimitehoja irti useammin kuin kerran; siis juuri sellainen, joka ainakin minun mielestäni istuu Olavinlinnan tunnelmaan ja akustiikkaan loistavasti. Heti alusta lähtien, kuoron massiivisen kirkkokohtauksen myötä Szymanowski antaa melko lyhyelle (musiikillinen kesto on n. tunti kaksikymmentä minuuttia) oopperalleen sellaiset raamit, jollaisia harvoin on Olavinlinnassa yleisölle tarjottu. Voisiko uusi taiteellinen johtaja komeampaa käyntikorttia yleisölleen antaa? Tilannetta korostaa vielä se, että Ville kapellimestaroi uutuusteoksen itse, todellakin johtaa joukkoja eturivistä!

    Ville Matvejeff, Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja syyskuusta 2019 alkaen.

    Kesän 2020 muiden omien tuotantojen teosvalintojen osalta Matvejeffin valinnanmahdollisuudet ovat olleet aiemmin mainitsemistani syistä merkittävän paljon rajallisemmat. Hänen tekemiensä linjausten myötä meillä on mielenkiintoisesti esillä myös kaikkien edellä mainittujen aiempien taiteellisten johtajien kädenjälki. Vuonna 2006 ensi-iltaansa tullut Carmen oli Raimo Sirkiän päätös, vuoden 2013 uutuus La traviata Jari Hämäläisen ja Il barbiere di Siviglia Jorma Silvastin viimeinen teosvalinta Olavinlinnan lavalle.

    Paitsi oman uutuustuotannon, myös vierailutalojen ja niiden mukanaan tuoman ohjelmiston osalta taiteellisen johtajan mieltymykset ja hänen suhdeverkostonsa nousevat konkreettisesti esiin. Se, että maailmankuulu Teatro alla Scala vieraili tänä kesänä Savonlinnassa, olisi tuskin ollut mahdollista ilman Jorma Silvastin henkilökohtaisia hyviä suhteita talon nykyiseen johtoon. Myös Silvastin aiemmin meille tuomat hyvin korkean profiilin vierailijat (mm. Teatro Real, Semperoper Dresden, Moskovan Bolshoi-teatteri) kertovat omaa kieltään hänen upesta kansainvälisestä solistiurastaan ja sen mukanaan tuomista kontakteista ennen Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisen johtajan pestiä.

    Vierailutalojen mukanaan tuomien teosten myötä Oopperajuhlien ohjelmistoon on saatu usein sellaisia ensi-iltoja, joita syystä tai toisesta ei omina tuotantoina olla haluttu toteuttaa. Jorma Silvastin päätöksellä Olavinlinnaan saatiin monien pitkään toivomaa operettia, mutta ei omana produktiona, vaan maailman ehkä tunnetuimman operettitalon Volksoper Wienin tuomana.

    Ville Matvejeff luottaa ensimmäisessä vierailutalovalinnassaan organisaatioon, jonka hän tuntee parhaiten. Vuoden 2020 Euroopan kulttuuripääkaupunki Rijekassa toimiva Kroatian kansallisteatteri on tullut Villelle tutuksi viime vuosina hyvin, onhan hän johtanut siellä säännöllisesti ja toimii tälläkin hetkellä talon taiteellisena neuvonantajana. Näin ollen hän tuntee kroatialaisten vahvuudet ja sen, millaiset tuotannot edustavat heidän parasta osaamistaan; ovat siis sellaisia, jotka Savonlinnaan kannattaa tuoda ja niillä Oopperajuhlien ohjelmistoa parhaiten täydentää.

    Kun Jorma Silvastin mukana Oopperajuhlille saatiin operettia, Ville Matvejeffin aluevaltaus on barokkiooppera. Georg Friedrich Händelin Julius Caesar (Giulio Ceasare in Egitto) on lajissaan ensimmäinen Olavinlinnan näyttämöllä ja kyllähän siihen oikeastaan onkin jo aika. Barokkioopperan esiinmarssi maailman oopperatalojen ja -festivaalien ohjelmistossa on ollut viime vuosikymmenien ilmiö, mutta Savonlinnassa se ei vielä ole näkynyt. On todella mielenkiintoista kuulla ja nähdä, millaisen version Händelin oopperasta rijekalaiset mukanaan tuovat ja miten teos ja barokkityylin musiikki yleensä ottaen Olavinlinnassa lopulta toimivat. Julius Caesarin lisäksi kroatialaisten mukana Savonlinnaan saadaan ranskalaista myöhäisromantiikkaa Massenet’n Wertherin myötä. Myös Werther on aiemmin Olavinlinnassa esittämätön teos.

    Mikä muuttuu uuden taiteellisen johtajan myötä, kysyin kirjoitukseni aluksi ja osin siihen myös vastasin itse: ainakaan ihan kaikkea ei voi kukaan muuttaa ensi alkuun, vaikka kuinka mieli tekisi. Ville Matvejeffin teosvalinnoista voi kuitenkin päätellä, että ihan helppoja ja perinteisiä ratkaisuja hän ei ole hakemassa. Kuningas Roger ensimmäistä kertaa Suomessa, barokkioopperaa ensimmäistä kertaa Olavinlinnassa ja oopperatalovierailunkin myötä Savonlinna saa tuulahduksen kenties hieman erilaisesta oopperantekemisen kulttuurista, eihän meillä kroatialaisia vieraita aiemmin ole käynyt. Kaiken kaikkiaan siis: ei hassumpi aloitus uudelta johtajalta, ei lainkaan hassumpi.

  • 4.7.2019 6.52

    Vuonna 1967 tapahtunut Savonlinnan Oopperajuhlien uusi alku käynnistyi niin kuin mikä tahansa uusi kulttuurifestivaali. Alkuinnostuksen jälkeen eteen tuli monenlaisia käytännön ongelmia, eikä seuraavan näytäntökauden toteutus suinkaan ollut mikään itsestään selvä juttu. Taloudelliset ongelmat kärjistyivät 1970-luvun alussa ja vuoden 1972 festivaalikesän sekä koko Oopperajuhlien tulevaisuuden pelasti puolalaisen Lódzin suuren teatterin vierailu Olavinlinnassa. Omiin tuotantoihin ei tuona kesänä ollut varaa.

    Kyseinen puolalaisvierailu oli pieni alkusoitto sille vierailutaloperinteelle, joka on rikastuttanut Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmistoa yli kolmekymmenen vuoden ajan. Haasteiden täyttämien ensi vuosien jälkeen 70- ja 80-luvuilla Oopperajuhlien toiminta kasvoi todella nopeasti ja festivaaliorganisaatio alkoi olla pienen ongelman edessä; miellyttävän sellaisen, mutta ongelmanpa hyvinkin. Kulttuuriyleisön oopperanälkä oli liki kyltymätön ja syksyllä myyntiin tulleet seuraavan kesän oopperaliput myytiin tai varattiin loppuun parissa päivässä. Tuolloin kolmiviikkoiseksi laajentuneen juhlakauden pidentämiselle oli selvästikin kysyntää ja tarvetta, mutta tähän ei käytännössä ollut omin voimin mahdollisuuksia. Jo pelkästään orkesterin kesäkauden pidentäminen osoittautui mahdottomaksi, kaikkien soittajien omien kotiorkesterien syyskauden aloituksen mukanaan tuomat velvoitteet veivät muusikot pois Savonlinnasta heti juhlakauden päätyttyä, heinäkuun lopulla.

    Oopperajuhlien tuolloisen johdon ratkaisu tilanteeseen oli jatkaa festivaalia yhdellä viikolla vierailevan oopperatalon voimin. Koska vierailijat toivat mukanaan koko tuotantonsa: lavasteet, puvut, ohjauksen, solistit, kapellimestarit, kuoron ja orkesterin, Oopperajuhlien oma taiteellinen henkilökunta saattoi poistua kaupungista ja jättää Olavinlinna vierailijoiden käsiin. Kesästä 1987 lähtien vaikeasti valloittavaksi rakennettu Olavinlinna on siis otettu haltuun vuosittain milloin mistäkin päin maailmaa tulleiden ”valloittajien” voimin.

    Ensimmäiset Olavinlinnan oopperavalloittajat tulivat eteläisestä naapurimaasta, Virosta. Estonia-teatteri toi mukanaan Bizet’n Carmenin ja Musorgskin Hovanštšinan, joista varsinkin viimemainittu oli upea esitys ja merkittävä taiteellinen lisä Oopperajuhlien tuon kauden ohjelmistoon. Seuraava kausi toi vieraita merkittävästi kauempaa: Kiinan keskusoopperan vierailu laajensi Savonlinnan oopperakulttuuritarjontaa aivan uusille urille ja oli monella tapaa enteellinen tapaus myöhempiä vuosia ajatellen. Vaikka suurin osa vierailutaloista ja -festivaaleista onkin tullut Euroopasta, ihan ymmärrettävästi, monesti on tultu myös todella kaukaa. Vuonna 2003 vieraat tulivat melkeinpä toiselta puolen maapalloa, kun Chilen Teatro Municipal de Santiago saapui Savonlinnaan. Santiagolaisten kanssa saimme aikaan myös vastavierailun, Macbeth-produktiomme esitettiin Teatro Municipalissa saman vuoden toukokuussa.

    Vierailutalolistaa silmäillessä joutuu useamman kerran suorastaan pyörittelemään päätään ihmetyksestä. Ei ole ihan pikku juttu se, että Olavinlinnassa ovat vierailleet Lontoon kuninkaallinen ooppera, Moskovan Bolshoi-teatteri, Pietarin Mariinski, Semperoper Dresden, Barcelonan Gran Teatre del Liceu, Palermon Teatro Massimo ja monet muut huipputalot ja -festivaalit ympäri maailmaa.
     
    Mariinski-teatterin vierailu Olavinlinnassa kesällä 1997. Borodinin Ruhtinas Igorin solisteina Mihail Kit ja Galina Gortshakova.
    Aika usein vierailutalot ovat tuoneet mukanaan sellaista ohjelmistoa, jota Oopperajuhlien ohjelmistoon hyvin todennäköisesti ei omin voimin olisi koskaan tuotettu. Näin Savonlinna on pystynyt tarjoamaan asiakkailleen myös todellisia teosharvinaisuuksia. Monesti ainakin toinen kesän vierailutuotannoista on edustanut kunkin maan omaa oopperakulttuuria, Shanghain ooppera toi mukanaan kiinalaista nykyoopperaa, Norjan kuninkaallinen ooppera norjalaista ja chileläiset omaansa. 
     
    Kiinalaista Uhkapeliä (Deqing Wen: Le Pari) Shanghain oopperan tuomisina vuonna 2008. Etualalla Kerjäläisen roolia laulanut Liming Chi.
    Tänä vuonna Savonlinnassa vierailee kaksi oopperataloa, eikä kyse olekaan ihan mistä tahansa oopperaorganisaatioista. Volksoper Wien on paitsi se ”toinen” Wienin oopperatalosta, myös se, joka oopperaohjelmiston ohella on vahvasti ylläpitänyt wieniläisoperetin perinnettä, joka on ollut katkeamatonta Johann Straussin ja Franz Lehárin päivistä lähtien. Kun Volksoper Wien esittää Straussin Lepakkoa, kyseessä on vähän sama asia, kun Helsingin kaupunginorkesteri soittaa Sibeliuksen Finlandiaa. Aidompaa ei voi olla! Ja tänä kesänä tuota aitoa wieniläisoperettia tarjotaan Olavinlinnan lavalla.

    Jos Volksoper Wien on maailman tunnetuin ja arvostetuin operettinäyttämö, toinen vierailijamme Teatro alla Scala Milanosta lienee vastaavassa asemassa oopperatalojen suhteen. Tai ainakin se on ehdottomasti eräs tunnetuimmista ja varmasti erityisesti italialaisen oopperakulttuurin todellinen kotipesä. La Scalan lavalla ovat saaneet kantaesityksensä monet italialaisen oopperakirjallisuuden klassikkoteokset. Siellä mm. Giuseppe Verdi lunasti paikkansa kaikkien italialaisten sydämissä Nabuccon kantaesityksen myötä ja samalle näyttämölle hänen säveltäjätaipaleensa myös päättyi viitisenkymmentä vuotta myöhemmin kahden viimeisen oopperan, Otellon ja Falstaffin ensiesitysten kera. 

    Tavallaan olisi ollut mukavaa, että milanolaiset olisivat tuoneet mukanaan jonkun nimenomaan omassa talossaan kantaesitetyn teoksen, mutta toisaalta: tänä kesänä Olavinlinnassa kuultava Verdin I masnadieri (Rosvot) on juuri sellainen Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmiston täydentäjä, jota vierailutaloperinne on parhaimmillaan ylläpitänyt. I masnadieri on nykypäivänä Verdin tuotannon teosharvinaisuus, jota ylipäätään esitetään aika vähän. Onhan todella upeaa, että voimme oman Rigolettomme rinnalla tarjota asiakkaillemme Verdi-oopperan, jota monikaan heistä ei ole aiemmin lavatuotantona kuullut ja nähnyt. Ja kuuluuhan La Scalan vierailun yhteyteen myös komeaakin komeampi Verdi-gaala, josta tulee varmasti eräs kaikkien aikojen konsertti Olavinlinnassa. Luisa Millerin alkusoitolla aloitetaan ja Nabuccon hebrealaisten orjien kuoroon lopetetaan ja niiden välissä on todellisia herkkupaloja säveltäjämestarin pitkältä uralta upean solistikvartetin sekä Teatro alla Scalan kuoron ja orkesterin esittäminä. Toistamiseen on pakko todeta: aidompaa ei voi olla!

    Se, että Savonlinnan Oopperajuhlilla vierailee saman kauden aikana sekä maailman kuuluisin oopperatalo että maailman kuuluisin operettitalo kertoo ainakin kahdesta asiasta: Viimeistä kesäänsä Oopperajuhlien taiteellisena johtajana aloittavalla Jorma Silvastilla on komeasta kansainvälisestä solistiurastaan johtuen vieläkin erittäin hyvät suhteet huippuoopperatalojen johtajiin. Tämän lisäksi Savonlinnan Oopperajuhlien maine maailmalla on arvostettu ja merkittävä. Vuosien saatossa Olavinlinnassa on vieraillut oopperaseurueita ympäri maailmaa ja käytännössä kaikki niistä ovat jättäneet Savonlinnan suorastaan haikein mielin, niin mieleenpainuva tuo vierailu ainutlaatuisella oopperanäyttämöllämme on ollut. Ehkä näitä vierailuitakin tärkeämpää Oopperajuhlien kansainvälisen arvostuksen osalta on kuitenkin se, että omat tuotantomme edustavat vuosi toisensa jälkeen oopperantekemisen ehdotonta huipputasoa, näin on tänäkin vuonna. 

    Vaikka tässä vaiheessa, kun alkavan kauden kaikki ensi-illat, niin omat kuin vieraatkin ovatkin vielä edessäpäin, on kenties turhanaikaista ylpeänä röyhistellä rintaa, mutta silti: Parin viikon kuluttua Olavinlinnassa koetaan todellinen Verdi-juhlaviikko, onhan tuolloin ohjelmistossa La Scalan I masnadieri ja gaalakonsertti sekä oma Rigolettomme. Ainakin tässä vaiheessa olen aika vakuuttunut siitä, että upea Rigoletto-tuotantomme ei kalpene maineikkaan milanolaistalon tuomisten rinnalla yhtään tippaa, vaan ottaa paikkansa vertailukelpoisena näiden rinnalla komeasti. Sitä odottaen.

Kurkista kulisseihin

Tervetuloa tutustumaan Savonlinnan Oopperajuhlien OOPPERAA-blogiin. Tähän blogiin kirjoittaa ihmisiä eri puolilta Oopperajuhlien organisaatiota: ympäri vuoden työskenteleviä ja myös kesäajan kausityöntekijöitä.

Oopperajuhlat järjestetään ensi kesänä 5.7.-3.8.2013. Seuraa kuinka juhlavuoden valmistelut etenevät eri rintamilla talven, kevään ja kesän aikana huipentuakseen sitten heinäkuuhun 2013.

Oopperajuhlien henkilökunnalla on ollut myös henkilökohtaisia blogeja, joihin voit tutustua oikean laidan linkeistä.
Savonlinnan Oopperajuhlien sivuilla käytetään evästeitä käytön optimoimiseksi. Lue lisää. Voit estää evästeiden käytön selainasetuksista.
OK